Aikaisen vaiheen kohteiden analysointia vaikeuttaa se, että liiketoimintasuunnitelmassa olevaa tietoa ei voi vahvistaa asiakkailta, henkilöstöltä, pankilta, toimittajilta ja tilitoimistolta, koska historia puuttuu. Ongelma ei poistu, vaikka sijoittaja käyttäisi DD-prosessissa (Due Diligence) ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten konsultteja, lakimiehiä tai tilintarkastajia, sillä ulkopuoliset asiantuntijat eivät pysty sijoittajaa paremmin analysoimaan yritystä muuten kuin ”teknisessä” mielessä.
DD-prosessissa sijoittaja tekee ns. ”syvemmän tarkastelun” yrityksen sisäisiin asioihin ja tarkistaa tietojen paikkansapitävyyden eri lähteistä. Sijoituskohteen syvempään tarkasteluun käytetään yleensä noin 40 – 60 tuntia. Merkittävä painopiste tutkiskelussa on tiimissä, asiakkaissa, IPR:ssä, taloudessa sekä muissa yhtiön hallintoon liittyvissä asioissa. Yksi malli sijoituskohteen arvioinnista on esitetty liitteessä 2.